The angel from my nightmare

Löysin eilen pelastavan enkelin =) Oon pari viikkoo vaa jumittanu himas enkä oo ikiin jaksanu lähtä viikonloppusin mihinkää. Syy yleensä on ollu se, et on ollu viel aika kylmä ja ihmiset ei oo ulkona. Sit mun kaks hyvää kaverii asuu jossain kuusessa et niitten on vaikee päästä pois sielt tai sit yöl himaa ja yks on vaa nykyää sen jätkäkaverin kaa. Yks kaveri muutti vähä kauemmas täält opiskelee ja viikonloppusin se lähtee Tampereelle aina sen poikaystävän luo. Ettei oikee oo ketää kenen kaa lähtis ulos.

Mut toissa päivänä yks siskon kaveri Roni oli pyytäny sen viettää iltaa niitten kaa yhelle Aksulle. Se oli sanonu et kai sun sisko tulee mukaa. Ihmeteltii et miks se tollast kysyy koska a) en yleensä hengaa niitten kaa ja b) oo aina aatellu et Roni on tosi ärsyttävä ihminen. Mun sisko oli sit kysyny et miks se tollast kysyy ja Roni oli sanonu noku se on aina vaa himas yksin ja must tuntuu et sil ei oo kavereita nii se voi tulla hengaa meijän kaa ja me voidaa olla sen kavereita.

Päätin sit mennä sinne ja oli tosi kivaa. Ekaks ku näin Ronin, menin halaamaa sitä =) Oli oikeest ihana tunne et joku ulkopuolinen huomaa kuin yksinäinen oon välil. Se oli huomannu sen vaa mun siskon puheitten perusteel ku se oli aina sanonu et sohvi jäi taas himaa. Mun siskoki yritti kyl melkee joka viikonloppu saada mut lähtee ulos mut ei kauheest huvita mennä pariks tunniks ja sit lähtä himaa ku muut menee baarii. Ja nyt harmittaa et oon aina pitäny Ronii ihan vammasena vaik se oikeest oliki noin mukava. Ja lisäks nyt on paljo parempi olla =)

Listening: Blink182 - I Miss You